Luonto on mieletön, ikiaikainen, viisas, kaunis, rikas ja niin tärkeä meille ihmisille ja myös eläimille. Meitä on kuitenkin moneksi. Jotkut halajavat luonnonhelmaan aina kun vain suinkin on mahdollista tai toisille onnenpekoille se on työympäristönä. Jotkut taas karttavat sitä viimeiseen asti peläten punkkeja, susia, karhuja tai vaikkapa hyttysiä. Kuitenkin parin viime vuoden aikana luonto on alkanut tehdä uutta tilausta ihmisten mieliin. Puhutaan paljon luontoyhteydestä. Mitä luontoyhteys voisi tarkoittaa ja mitä se merkitsee minulle?
Maalaistyttönä luonto on aina ollut minulle itsestäänselvyys. Oli metsää missä seikkailla, kasvimaa, jota perata, peltoja, joilta kerätä kukkia ja oli joki, jonka rannalle en saanut yksin mennä. Ja aurinko paistoi aina! En tullut silloin lapsena ajatelleeksi luonnon merkitystä sen kummoisemmin. Aikuisiällä se taas on ollut monessa elämänkäänteessäni todella tärkeä pelastusrengas minulle.
Joki kiemurtelee hurmaavasti 
Pilvet liitävät taivaalla vapaina 
Aurinko lämmittää suloisesti
Ajatellessani sanaa luontoyhteys tulee mieleeni heti tuo kuningas, vihreä maaginen kokonaisuus, ah niin ihana metsä! Metsässä luonto on niin moninainen kasveineen ja eläimineen, kaikkine elollisine ja elottomine osineen. Metsä on mielestäni paras maaelementin ilmentymä. Muita maaelementtejä löydän pelloilta, tuntureilta, kallioilta ja puutarhani rauhasta.
Metsä, tuo tärkein luontoyhteyteni, jossa kanssani kommunikoivat puut, kivet, kalliot, varvikot, kävyt, neulaset ja hämähäkin seitit. Ja nuo ihanat metsäpolut, jotka vievät minua kiemurtelevina suonistoina milloin mihinkin, joskus eksyksiin ja taas sitten tuttuun maisemaan. Paljaiden jalkapohjieni alla metsän maankamarassa kulkee ihmeellinen ja taidokas tiedon, energian, ravinteiden ja veden siirtoverkosto.
Maan vetovoima saa minut tuntemaan metsässä itseni rauhallisemmaksi ja oloni turvallisemmaksi.
Maaperän, kallion, ruohikon, mullan ja joskus märän sammaleen tuntu jalkapohjassani maadoittaa minut tehokkaasti kosketuksen rullatessa kantapäästä jalkapohjan ja jalkaholvin kautta päkiän yli varpaisiini. Se antaa minulle energiaa päivän haasteisiin ja auttaa löytämään oikeat sanat arjessa vaativammankin vuorovaikutuksen tueksi.
Auringon lämmittämä sammal maadoittaa minut 
Metsäpuron pinta heijastaa minut, puut ja taivaansinen 
Sulanut lumi oksilla kosteuttaa hengitysilmani
Maan lisäksi muita luontoyhteyden elementtejä ovat vesi, ilma, tuli ja eteerinen eetteri, joka on koko ajan läsnä kaiken taustalla, mutta kuitenkin niin huomaamattomana. Elementit sekoittuvat toinen toisiinsa ja niiden luoma yhteys itseeni vaihtelee oman tilanteeni mukaan. Ikäni, vuodenaika, vuorokaudenaika ja sää vaikuttavat kokemaani. Elementit vaihtelevat myös päivärutiineissani.
Vesi on minulle tärkeä luontoelementti varsinkin kesäisin. Veden selkeimpiä ilmentymiä luonnossa ovat meret, järvet ja joet sekä talvella lumi ja jää. Minulle järvivesi on tutuinta niin kesällä kuin talvisin avannossa, jonne valitettavasti tieni johtaa liian harvoin.
Järviluonto ihastuttaa 
Vesi puhdistaa 
Uiminen rauhoittaa
Vedessä pulahtaminen rauhoittaa kuumuutta kehossani, sammuttaa poltetta ihollani ja myös maadoittaa minua lisäten läsnäoloani sekä tietoisuuttani kehostani ja kehoni konkreettisista rajoista. Veden kosketuksen tarve on lisääntynyt minulla iän myötä. Stressin moninaisia oireita sammutan myös vedellä sekä riittävällä veden juonnilla puhdistan kehoani ja laimennan kehoni nesteitä.
Vesi- ja lumisade ovat minulle osaltaan lumoavia vesielementin osasia. Lempeä kesäsade helteen jälkeen raikastaa ilmaa tai rankkasade sammuttaa nuotion liekit hetkessä miltei savuttamatta. Metsässä sade avaa hajujen maahisen maailman puiden eteeristen öljyjen tuoksujen sekoittuessa juurakkojen alla olevaan turpeen, kangashumuksen ja mullan alkukantaisen tiheään aromiin. Lumisade taas tuo eteeni sydäntäni lämmittävän esteettisen talviparatiisin, jossa sieluni laulaa hallelujaa.
Sateet yhdistävät eri luontoelementtejä toisiinsa. Voitko kuvitella mitään voimallisempaa ja energisoivempaa kuin hengitellä metsän vehreyden keskellä, kun raikas ja ravitseva kesäsade ropisee ympärilläsi?
Yhä enenevässä määrin huomaan ilmaelementin putkahtelevan elämääni. Ensimmäinen tietoiseen hengityksen tehostamiseen liittyvä muisto johtaa erääseen aamuun reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin avatessani ikkunan muistan ajatelleeni: ”Nyt aloitan ihoni hoitamisen!” Kärsin tuolloin iho-ongelmista ja tuo ajatus putkahti mieleeni intuitiivisesti. Sittemmin avoimen ikkunan ääressä hengittely aamuisin on muuntautunut joogasessioon puutarhassa tai toppahaalarissa tehtyyn hengityksen mukaan soljuvaa aamuvoimisteluun talvisella parvekkeella. Joskus taasen aamuni alkaa metsäjoogalla tai vain taivaan ja lintujen katselulla tai pilvihahmojen tarkastelulla.
Hoidan ihoani syvähengittämällä 
Aamuni avaa parhaiten metsäjooga 
Metsässä rentoutuminen on luxusta
Kuinka usein sinä huomaat nostavasi kasvosi antautuneena auringolle, joka putkahtaa pilvien välistä esiin? Minä saan itseni siitä kiinni tosi usein. Aurinko on luontaisesti ollut minulle todella merkittävä luontokappale. Lapsena ja nuorena viihdyin usein pihalla pelkissä bikineissä ja kesäisin AINA paljain jaloin.
Aurinko saa minut kuoriutumaan ylimääräisistä vaatekerroksista ja nauttimaan lempeästä lämmöstä.
Valitettavasti nykyisin liika auringonpaiste saa minut nopeasti huonovointiseksi ja liika tuli sisälläni roihahtaa ilmiliekkeihin. Onneksi kynttilän, takan tai nuotiotulen liekkeihin tuijottamisesta voin hurmioitua ilman haittoja.
Tähdet ja kuu yötaivaalla ovat kaikkien omaisuutta ja yhteisen kokemisen näyttämö, eteeristä ihanuutta. Koemme suurta ykseyttä katsellessamme yötaivasta mistä tahansa maailman kolkasta. Parvekkeella selällään köllötellessäni näen parhaiten tähtitaivaan avaruuden, voiman ja kauneuden. Täysikuun hohde saa minut aina lumoihinsa.
Tätäkö on parhaimmillaan luontoyhteys? Lumoa?
Lumoavaan luontoon saan yhteyden myös syötävien kasvien kautta. Marjat ovat jo lapsuudestani asti olleet jokapäiväistä perusruokaani. Sienistä olen aina tykännyt valtavasti, mutta vasta viimeaikoina olen ollut ystävieni johdolla kunnollisessa sieniopissa ja siihen maailmaan tutustuminen jatkuu edelleen. Entä sitten villivihannekset ja luonnonrohdot?
Villissä puutarhassani, metsässä ja pellonreunoilla kasvavat uskomattoman upeat superfoodit; nokkoset, voikukat, vuohenputket, maitohorsmat ja siankärsämöt.
Niiden saloja olen saanut availla viime vuosien aikana. Tuosta opista olen todella kiitollinen, sillä se antaa varsinkin keväisin uudenlaisen innon luonnon tarkkailuun ja siitä nauttimiseen. Se on syventänyt luontoyhteyttäni!
Karvasmantelinen pihlajan lehtinuppu 
Taivaallisen aromikas vuohenputki 
Sitruunaisen vivahteikas ketunleipä
Kerro sinäkin omasta luontoyhteydestäsi ja sen merkityksestä elämääsi. Tai jos et vielä ole löytänyt luonnon lumoa, niin kerro siitäkin. Kokemusten jakaminen on aina tärkeää, sillä niin voimme oppia toisiltamme ja laajentaa ajatteluamme. Ei ole oikeaa tai väärää ja mikään ei ole itsestään selvää, joten uskaltakaamme olla ainutlaatuisia. Sitä luontokin on!
Anne ❤ EloMEntorisi ❤
EloMEntor 