Mietin joskus, miksi minulla on niin paljon tavaraa? Ainakin saan kuulla siitä usein. On totta, että kotiimme on kertynyt mitä ihmeellisimpiä kapistuksia, koska nykyisin kerään mukaani sellaisia tavaroita, jotka toisille eivät enää kelpaa. Aikaisemmin olen ollut kuin ”tavaroiden maailman metsästäjä-keräilijä”, joka löytää sopivan tuotteen sesongin mukaan. Harvoin se on silloinkaan ollut kovin suunniteltua.
Vaikka en ole kaipaamassa kotiini mitään erikoista, saatan siitä huolimatta saada tavaramäärän lisääntymään hyvin yksinkertaisesti. Huomaan usein edessäni jonkun tavaran, joka on hylätty. Se voi olla menossa roskalavalle ja päätyä kaatopaikalle. Siitä ajatuksesta en tykkää! Näen heti silmänräpäyksessä tavaralle muutaman käyttötarkoituksen itselläni – tai tiedän intuitiolla, että jonain päivänä joku tulee vielä siitä hyötymään. Niinpä otan sen säilöön ja pelastan sen joutumiselta kuormittamaan luontoa.
Kodissani nämä tavarat päätyvät joko heti käyttööni tai säilön ne varaston perälle huomaamattomaan paikkaan. En siis asu yksin ja nuo ”uudet tulokkaat” saavat usein huomiota – ei aina niin positiivisessa mielessä. Usein saan kuulla, että ”tätä tavaraa on niin paljon!” Mielestäni sitä ei ole, ja varsinkaan silloin, kun tavaralle löytyy joku uusi ja luova, usein kaukana sen varsinaisesta käytöstä oleva käyttötarkoitus.
Delfiinin uusi elämä
”Aina ei tarvitse ostaa uutta…
Sängystä naulakoksi
… varsinkin jos on valmiina jotain käyttökelpoista…
Luonnon hyväksi
… josta voi luoda tarvitsemansa.” – A. A. –
Sattuipa kerran niin, että järjestellessäni vaatehuonetta tuskailin tangon puuttumisesta hengarivaatteille. Yhtäkkiä mieleeni välähti varastossa oleva, meidän vanha, puinen parisänkymme, josta en ollut halunnut luopua. Napsautin ohikulkiessani ruuvinvääntimen laturiin ja aloin kantaa varastosta sängyn päätyosaa ja lautalaitoja vaatehuoneen suuntaan. Pian, eli parin tunnin päästä ja kaksien lisäkäsien avustamana, olin saanut ruuvailtua paikalleen tukevan rungon tangolle hienosti hengarissa roikkuvine vaatteineen. Lisäksi olin löytänyt kätköistäni myös tangon eli vanhan harjanvarren tätä luomustani täydentämään. Ja taas oli löytynyt uusiokäyttöä vanhoille tavaroille!
Mahdottomalta tuntuvat tavarat voivat olla minulle niitä parhaita löytöjä. Sen huomasin, kun monta vuotta sitten siivosimme vanhan lapsuudenkotimme varastoaittaa. Sieltä löytyi jokin metallihäkkyrä, joka paljastui vanhan uunimme käyttämättömäksi grillivarrassysteemiksi. Siksi, että se löytyi sieltä varastosta, johtuu siitä, että äitini on samanlainen ”hyvien ja tarpeellisten” tavaroiden keräilijä. Vähän aikaa sitten tämän grillin pari osasta löysivät paikkansa persoonallisen muotoisiksi, pariovien verhojen tangoiksi. Alkuperäistä käyttötarkoitusta ei niistä enää pysty arvaamaan lainkaan.
”Kierrättäjä-keksijän” tärkein apuväline on ruuvinväännin.
Kekseliäs mielikuvitukseni ei pärjäisi useinkaan ilman akulla toimivaa ruuvinväännintä, sillä luomukseni syntyvät toisinaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Laitteessa on meisselipään pyörimissuunnan vaihto ja se on minusta, pienistä asioista ilahtuvalle, todella hienoa! Olen tällä taktiikalla rakentanut meille ulos säilytyslaatikoita puutarhatyökaluille vanhasta pergolan aidasta. Vanhojen ulkoportaiden laudoista syntyi sopiva lehtikompostikehikko ja samaisten portaiden kaiteista tikkataululle teline. Sisällä olen hyödyntänyt vanhan parisänkymme pohjaritilän lautoja lavuaarin alaosan suojaksi ja tehnyt vanhoista, pienistä kaapinovista pöytätasoja eri puolille taloamme.
Entiset portaat uusiokäytössä 
Sängynritilälle uusi tarkoitus 
Kaapinovista pöydäksi
Aina ei tavaroista tarvitse rakentaa uutta versiota. Yleensä meillä on ”säilytyksessä” jonkun sukulaisen sohva, keinutuoli tai kirjahylly odottamassa, josko he muutettuaan isompaan asuntoon tai ulkomailta palattuaan tai jonkin muun syyn takia, voisivat saada sen vielä joskus sijoittumaan heille takaisin.
”Kierrättäjä-keksijä” on mielestäni hyvä siirtymä kohti luontoystävällisempää elämäntapaa ja korvaa minulle entisen, kulutuskeskeisen, ostettujen kalusteiden ”metsästäjä-keräilijän”.
Se, että kierrätän tavaroita omassa kodissani ja että minulla on jossakin ”materiaalia” tulevia kekseliäisyyspuuskia varten, on minulle osaltaan luonnonsuojelua. Pitkitän tavaroiden päätymistä kaatopaikalle ja mahdollisesti vielä rakentamani luomus pääsee jatkamaan eloaan ja hyödyttämään jotakin toista avarakatseista niin kodin kuin puutarhan sisustajaa.
Seuraavaksi voisin kokeilla siirtyä enemmän konmarituksen suuntaan. Pulmana on vain se, että mitä jos poistamani tavara olisi juuri ollut tarpeen seuraavassa luomispuuskassani? Kaikkea ei voi saada, mutta aina voi pyrkiä parempaan.
Uuden kehittely ja itse tuunaaminen saavat minut ainakin joka kerta hyvälle mielelle ja iloiseksi. Se on tämän harrastukseni suola.
Onko sinullakin hassuja harrastuksia, jotka tuottavat sinulle itsellesi iloa ja myös hyödyttävät ympäristöäsi?
Iloa, Valoa ja Hassuttelua arkeesi ❤
Anne ❤ EloMEntorisi
EloMEntor 