EloMEntorin Elon ihmettelyä – Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen

”Olen hukassa. En ole tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Nyt tuntuu etten jaksaisi mitään. Olenko luovuttanut? Taidan olla nyt rehellinen itselleni ja myöntää jotakin, joka on jo kauan aikaa muhinut sisälläni. En jaksa olla tehokas, aikaansaava, osallistuva, iloinen, ahkera, älykäs, kaunis, onnistunut ja menestynyt. Olen mieluummin luonnollinen, ahdistuva, itkuinen, käpertyvä, löhöilijä, herkuttelija ja aikaansaamaton.”

Nyt on tullut aika tarkastella näitä jälkimmäisiä olotiloja hieman tarkemmin. Mikä merkitys niillä on tällä hetkellä elämässäni?

Ensimmäisenä luettelossani on luonnollinen. Luonnollisuus on mielestäni sitä, että on aidosti sitä mitä on. Ei suorita, yritä tai näytä yhtään muuta tai enempää kuin on. Poikiiko luonnollisuudesta rehellisyyttä? Sitä se voisi juuri olla; rehellisyyttä itselle ja myös kanssaihmisille.

Ahdistuva pelkää sitä, mitä huominen tuo tullessaan. Keskeneräiset asiat pyörivät mielessä ja ärsyttävät. Lopulta niiden paine tuntuu kaatuvan päälle ja ahdistus lisääntyy entisestään. Mitä tämä ahdistus opettaa? Ehkä kärsivällisyyttä ja luottamusta. Kärsivällisyyttä sietää keskeneräisyyttä. Luottamusta siihen, että kaikella on tapana järjestyä juuri niin kuin on parhainta. Se on helpommin sanottu kuin tehty!

Itkevä antaa paineen purkautua kehosta ja mielestä. Itkiessään ei tarvitse miettiä mitään erityistä vaan antaa sen purkautua vain solkenaan. Kyllä se virta sitten aikanaan loppuu. Itkulle ei tarvitse löytää mitään syytä. Sen puhdistava vaikutus tulee parhaiten esille, kun unohtaa ajatukset, määreet, selitykset, analyysit, pohdinnat ja myös tunteet. Itkun loputtua olo on kuin myrskyn jälkeen auringon jälleen paistaessa.

Itkusta voi olla kiitollinen, koska juuri nyt se on auttanut kehoa ja mieltä puhdistumaan.

Käpertyvä olotila saa kuoren sulkeutumaan, jäämään peiton alle ja jättämään valot pimeiksi. Se suojaa ympäröivältä maailmalta, sen ärsyketulvalta ja meteliltä. Se antaa nuolla rauhassa haavoja antaen tilaa olla vain oman itsensä kanssa. Hyväksy käpertyminen tiedostaen, että tästä seuraa jotain hyvää ja että tätä suojausta tarvitaan juuri nyt.

Löhöilijä voi herättää mielikuvan laiskasta ja itsekeskeisestä nautiskelijasta, joka ei tunne vastuuta tai täytä velvollisuuksiaan. Miksi emme saisi tuntea tarvetta löhöillä? Mielestäni löhöilyllä on syvempi merkitys; löhöily antaa kehon ja mielen levätä ja loppujen lopuksi tylsistyä! Sitä tarvitaan palautumiseen ja kaiken härdellin nollaamiseen. Se on parasta itsehuoltoa. Tylsistymisestä saadaan myös kimmoke tarttua johonkin aktiiviseen toimintaan ja sitä kautta suunta on kohti valoa, intoa ja uutta päivää.

Herkuttelija kuulostaa makoisalta ja positiiviselta termiltä. Siinä hyödynnetään herkkuja itsensä hyväksi. Tämä pitää sisällään sen, että herkuttelu tehdään hyvällä mielellä ja puhtaalla omalla tunnolla. Siitä jää hyvä olo, eikä syyllinen olo. Lisäksi herkku on harvinainen eli siitä nautitaan erityisessä paikassa ja erityisenä aikana. Liian usein toistettuna herkutteluhetki menettää merkityksensä ja arkipäiväistyy. Herkuttelu ja herkku liitetään usein makuaistiin ja ruokaan. Joskus se voi olla muutakin. Mikä voisi olla tuollaista herkkua, joka täyttäisi ylläolevat kriteerit? Jos herkuttelu johtaa syyllisyyteen sekä henkiseen tai fyysiseen pahaan oloon sen jälkeen, on sillä aivan toisenlainen merkitys. Minä itse voin valita millaisen asenteen herkutteluun otan. Se ratkaisee olotilani.

Viimeisenä luettelossa on aikaansaamaton. Saada aikaan kuulostaa kunnianhimoiselta, tavoitteelliselta ja tehokkaalta työn tai minkä tahansa askareen tekemiseltä. Se voi olla jopa suorittamista, joka ei pitkään jatkuessaan ole hyväksi. Aikaansaaminen on toki palkitsevaa ja hyödyllistä, se vie toimintaa eteenpäin ja valmista syntyy. No, mutta kun on aikaansaamaton olo, niin mikä merkitys sillä voi olla? Mielestäni olemalla aikaansaamaton antaa tilaa ladata akkuja tulevaan. Se antaa tilaa uudelle ja uuteen luovuuteen. Se voi myös antaa tilaa kanssaihmisille ottaa vastuuta ja viedä asioita omalla tavallaan eteenpäin.

Ilman aikaansaamattomuutta ei voisi arvostaa aikaisempia aikaansaannoksiaan.

Kun nyt seuraavan kerran huomaat olevasi alamaissa ja matalissa mietteissä, niin kuulostele mikä on olotilasi tarkoitus juuri tuolla hetkellä. Mitä on edeltänyt ja tapahtunut ennen sitä? Mikä on laukaissut mietteesi ja olotilasi? Tuolla kaikella on merkitys elämässäsi. Se on jokin hyvä asia tai asenne, mikä sinun on tarkoitus löytää.

Puhu jonkun kanssa tilanteestasi

Jos tuota kaikkea merkitystä ja tarkoitusta on vaikea miettiä tai ei tunnu lainkaan siltä, että mitään hyvää tarkoitusta voisi löytyä, niin älä jää yksin. Aluksi se voi olla ystävä, mutta parasta olisi löytää koulutettu ihminen apuun. Ammattiauttajalta ei tarvitse kysellä vastavuoroisesti hänen tilannettaan, vaan voit vapaasti vuodattaa omaa tilannettasi hänelle. Hänellä on keinot kuunnella tarinasi, kuulla sinut sieltä läpi ja herätellä sinua kysymyksillä, joiden avulla löydät pikku hiljaa merkityksen tilanteellesi. Juuri tuo erottaa ystävälle ja ammattilaiselle puhumisen toisistaan.

Antaudu siis rohkeasti tunnelmiesi syövereihin ja löydä niille lopulta positiivinen merkitys elämässäsi. Älä jää yksin pohtimaan, jos syövereiden hyvä merkitys ei lähde avautumaan.

Hae heti apua, sillä sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen!

Olet tärkeä! Löydä itsellesi sopiva apu. Toivon sinulle Eloa, Iloa ja Valoa päivääsi! Nähdään ja kuullaan!

Anne ❤ EloMEntorisi