Istun kannonnokassa ja katselen pilviä ja puiden latvoja, jotka jylhinä ja hiljaisina keinuvat tuulen hellässä syleilyssä. Olen kuin lapsuuteni tv-sarjan Havukka-ahon ajattelija Veikko Huovisen tekstein syvällisine mietintöineen ja sutkautuksineen. Itse en ole ihan niin luova ajatusteni kanssa, mutta haluan antaa niiden lentää vapaasti ja pukea ne kirjoituksikseni tuoden esille omia kokemuksellisia asioita ja niiden ihmettelyäJatka lukemista ”EloMEntorin Elon ihmettelyä – Blogini tarkoitus”